From Genoa to Rome

Meidän kolme viikkoa Casa Isabellassta tuli päätepisteeseen. Siinä ajassa Casa Isabellasta tuli tosi kodin tuntuinen paikka ja onneksi lomaa oli vielä edessä eikä lähtö harmittanut niin paljon. Meidän lomaan mahtu paljon Italialaista ruokaa (jopa niin paljon että lihoin kolme kiloa) ja visiittejä pienissä Piemonten kylissä ja reissun viimesiks päiviks mentiin Genovan kautta Roomaan. 

Genova oli huippu kaupunki. Täynnä pieniä katuja, jotka melkein pelotti mua. Se oli sellanen karmivan siisti paikka. Meille myös sattu hassuja sattumia Genovassa mikä teki siitä hauskan visiitin. Me  kierreltiin pikkukatuja pitkin tarkoituksena ottaa jossakin lasillinen ja jatkaa matkaa illalliselle. Mentiin drinkusille terassille, jossa ei istunu yhtään ketään (me aina valitaan tyhjä terassi) ja pian terrassi täytty ihmististä ja sattumoisin joku Brazilialainen katusoittajabändi tuli soittamaan sen terassin viereen ja ei me sitten raskittu lähteä minnekään ja loppuillasta me tanssittiinkin siellä jotain Capoeiraa muiden katsojien kanssa ja oltiin hiprakassa :D 

Genovasta meidän matka jatkui Roomaan. Tarkotus oli mennä sinne Pisan kautta mutta ei oltu tajuttu ostaa lippuja etukäteen ja juna oli täynnä. Kaiken lisäks virkailija tuumas että ompa harmi ettette ostanu lippuja eilen, kun olisitte saanut ne puoleen hintaa. Vähän kirpasi siinä sitten maksaa 120e junalipuista.
Mulla ei oikeestaan ollu sen kummempia odotuksia jostain syystä Roomasta, halusin vaan nähdä yhden maailman 7 ihmeestä eli colosseumin. Colosseumin ja koko kaupunki on tietenki todella vaikuttava ja kuin museossa kävelis, mutta Rooma jätti mut jotenkin...kylmäksi. Olin just viettäny kolme viikkoa maailman aidoimmin Italialaisessa paikassa Piemontessa ja elänyt kahden Italialaisen kanssa niiden kulttuurin mukaan ja sitten tulin Roomaan ja se turistien määrä sai mulle vaan karvat pystyyn. Ekan päivän aikana kierreltiin kaikki nähtävydet minkä jälkeen välteltiin koko keskustan aluetta. Se oli niin täynnä turisteja että ei siellä voinut olla ja voitte kuvitella mikä oli krääsäkauppiaiden määrä huppusesongin aikaan. Lisäks koko kekustan alue oli naurettavan kallis. Cappucinosta joutui maksamaan 3,5 mutta kun menit vähänkin turistialueen ulkopuolelle sai sen 90 sentillä, mikä on normaali kahvin hinta Italiassa. 

Me kuittenkin löydettiin myös kivoja juttuja Roomasta. Asuttiin sellasella asuinalueella Pigmontessa jota pidettiin pikkasen pahamaineisena mutte trendikkäänä paikkana ja siellä oli kivoja ravintoloita. Samalla alueella oli myos kiva yökerho, joka oli tavallaan kuin puisto, täynnä eri alueita missä hengailla tai pelata vaikka pöytäjalkapallloo. Myös Traversen alue oli sulonen ja sieltä erityisesti Terra Satis niminen ravintola, jonne jäätiin päiväkänneille.. Mulle jotenkin Italiassa ei voi mennä ravintolaan, jossa puhutaan englantia vaikka se olis tietenkin hyvä mulla koska en puhu italiaa mutta siinä katoaa heti en paikan viehatys. Terras Satis oli yks sellasista paikoista, jossa ei (vielä) puhuttu englantia.
Neljän päivän jälkeen Roomassa, odotin jo kotiinpaluuta Hollantiin. Lomailukin osaa käydä rankaksi hehe. Mutta mun kotimatka ei alkanut kamalan hyvin… Meidän oli tarkotus ottaa rennosti meidän vikana iltana ja syödä halvasti ja tulla nukkumaan mutta Simon sitten innostu että syödään nyt kunnolla kun on vika ilta ja tilas meille viinipullon. Ruuan jälkeen se tilas meille limoncellot ja tequilat, jonka perään Margaritat ja Viskikolat. Sit vielä yksien kaljojen jälkeen mentiin katsastamaan yökerho, mistä juuri mainistin. Eli kun alkuyöstä pääsin kotiin, menin oksentamaan. Aamulla heräsin ja oli ka-ma-la krapula. Pääsin juna-asemalle asti kunnes piti mennä vessaan oksentamaan. Mutta seuraavaks oli edessä bussimatka lentokentälle. Mä pelkäsin koko ajan että mä alan oksentamaan ja yritin tuijottaa ulos ikkunasta ja hengittää syvään. 10 minuutin jälkeen mulle tuli tunne että nyt se tulee eikä mulla ollu mitään muuta mun käsilaukku (jonka olin ostanu Piemonten antiikkimarkkinoilta)ja oksenin sinne jonkun neljä kertaa kunnes mun maha oli vihdoin tyhjä ja mut valtas sellanne helpotuksen tunne. Mun piti oottaa lentokentälla asti että pääsen vessaan ja siistiytymään ja vaihtamaan kamppeet (se laukku laukku alko vuotamaan jossain vaiheessa). Loppu matka sujui kuitenkin hyvin ja olin taas oppinu jotain uutta - älä mene juhlimaan, jos seuraavana päivänä on lento edessä.


Our three weeks at Casa Isabellassta came to the end. Casa Isabella became a home sort of place, and fortunately we still had a holiday in front of us so leaving wasnt too sad. During those 3 weeks we ate a lot of Italian food (so much so that I gained three kilos), we visited a lot of small villages in Piemonte and the last days of our holiday we went to Genoa and Rome. 

Genoa was a cool city. It was full of small streets that almost made me scared. There were also some funny coincidences that made our visit more fun. We were walking around the city planning to have a drink somewhere and continue for a dinner. We found an empty terrace (we always choose the ones with no customers) and soon more people came to sit on a terrace and even a brazilian street band came to play just there. In the end of the night we were still there, tipsy and dancing Capoeira with other customers :D

From Genoa the trip continued to Rome. We wanted to see Pisa too on the way but didnt realize to buy tickets ahead and train was sold-out. We also find out that if i had bought tickets ahead we could have travelled 50% cheaper so paying 120e for the train ticket felt quite painfull.

We got to Rome and I didnt have really expectations about Rome for some reason. I just wanted to see one of the World's 7 Miracles. The Colosseum and the whole city is really impressive of course and like you would be walking in a museum, but Rome left me somehow ... cold. I had just spent three weeks in the world's most authentic Italian place in Piemonte, and had lived with their two Italians and being part of their Culture and then I came to Rome, and the number of tourists was terrible. During the first day we saw all the main sightseeings and after that were avoiding the downtown area. It was so crowded with tourists that we couldnt be there. Also, the whole center area was ridiculously expensive. Cappuccino cost 3.5e but when you went a little bit outside of the tourist area you got it for 90 cents, which is the normal price in Italy. 

We also found some nice stuff in Rome of course. We lived in an neighborhood that was considered a little scary but trendy place and  we found there some nice restaurants. In the same neighborhood there was also a nice nightclub, which was like big a park with different departments. Also Traverse area was nice and particular a restaurant called Terra Satis. I feel that you can not go to a restaurant in Italy, where theu speak English, though it would be better for me because I dontt speak Italianm, but as soon as there is a meny in English the charm is gone. Terras Satis was for example a places, where you dont (yet) here english.

After four days in Rome, I was looking forward coming back to home to the Netherlands. Holiday can get heavy too haha. But my journey to home did not start so well... We were meant to take it easy on our last night, eat cheap and go to sleep. But then Simon thought because of our last night we should have a real dinner and order a bottle of wine. After dinner we had limoncello and tequila and margaritas and whiskey cola and beers. Then we went to check out the nightclub I just mentioned. When we got home, I strated to puke. When I woke up in the morning, i had a bad hangover. I managed to get to the train station until I had to go to the toilet to puke. But next there was a bus trip to the airport in front of me. All the time I was afraid that I will puke and I tried to stare out the window and breathe deeply. After 10 minutes in the bus I got a feeling that its coming. I got nothing but my handbag (which I had bought the Piedmont antique market)and puked in there for like 4 times until my stomach was finally empty. I had to wait until we to the airport to so I get to the airport to refresh myself and change my clothes (the purse didnt keep all the puke inside). The rest of the trip went well and I had learned something new - do not go to a party if you have to flight the day after.

Photos from Genoa

Photos from Rome

A trip to Nice

Monican sukulaisilla on asunto Ranskan Rivieralla lähellä Nizzaa, Juan Les Pinsissä ja me saatiin lainata sitä muutamaks yöksi! Meidän ei ollu tarkotus laajentaa Italia-matkaa Ranskaan asti mutta ajateltiin käyttää tällanen tilaisuuks hyödyksi. Luulin, että junamatka meiltä Nizzaan kestää jonkun 6 tuntia mutta me matkustettiin 10. Rivieran alue oli tietty tosi kaunista rantoineen kaikkineen mutta hintataso oli vähän liikaa meidän budjettilomalle…

Yks päivä me vietettiin Nizzassa, joka oli sykähdyttävä kaupunki. Tuli sellanen olo, että täällä mä voisin kyllä asua. Me ei juurikaan kierrelty nähtävyyksiä vaa käveltiin vaan rantaa pitkin kaupungin toiselle laidalle ja takasin ja pysähdyttiin juomaan ja syömään tapaksia ja simpukoita. Miten ihanaa, että kaupungin keskusta on aivan rannan tuntumassa!

Paluumatka oli vielakin raskaampi kun menomatka, otettiin puolen päivän aikaan juna Juan Les Pinsistä Nizzaan ja vaihtojuna Italiaan lähtikin sieltä samantien ilman odotteluja. Italian rajalle vaihdettiin junaa ja taas kaikki kävi ilman odotteluja. Ajateltiin, että jopas ollaan onnekaita matkustajia tänään. Seuraava junan vaihto tapahtui Sevonassa, jossa meidän oli tarkotus odottaa 2 tuntia Astiin menevää junaa. Italialaiset junat on kuuluisia siitä että ne myöhästelee tai jopa jättää tulematta ja meille kävi just niin ettei sitä junaa näkyny eikä kuulunu eikä kukaan henkilökunnastakaan tienny mistään mitään. Me siis jouduttin oottamaan toiset kaksi tuntia että seuraava juna Astiin lähtee. Me siis istuttiin ja juotiin olutta 4 tuntia Sevonan juna-asemalla. Vihdoin päästiin junaan ja päästiin Astiin josta oli tarkoitus ottaa viela yksi juna Nizza Monferatoon mutta tässä vaiheessa kello oli jo niin paljon ettei jatkoyhteyksiä ollu. Lähdettiin kävelemään keskustaan etsimään taxipysäkkiä. Sellaista ei Astissa ole. Me jo lähdettiin kävelemään kohti Nizza Monferratoa jonne on 18 kilometrin matka ja yrittin liftata pariin ohi menevään autoon kunnes mentiin yhteen ravinolaan kysymään apua ja ne soitti meille taxin (joka oli siis siina ja siina että ajaako ne enää siihen aikaan illasta). Yhteensä meidän Nizzan matka meni siis aivan meidän budjetin yli jo oltiin hemmetin väsyneitä ja toivoin että olisin pysynyt Italiassa mutta oli se Nizza sen verran siisti paikka että sama se! :)


Monica's relatives have an apartment in France near Nice, Juan les Pins, and we got to borrow it for few nights! We did not have a plan to expand the Italy trip to France, but we wanted to use this opportunities. I thought that the train journey from out place to Nice takes 6 hours, but we traveled  for 10 hours. Riviera area was really beautiful with the beaches and everything but the prices were a little too much of our budget.

One day we spent in Nice, which was an amazing city. I had a feeling that I could live here. We hardly visited any sightseeings but just walked along the beach to the other side of the city and back and we stopped for some drinks, tapas and mussels. How wonderful that the beach is right next to the city centre! 

The return trip was even heavier then the outward journey. We took a train to Nice at noon and changed the train right away without waiting. We thought that we were lucky passengers today. The next change was in Sevonassa, where we were meant to wait for 2 hours for out train. The Italian trains are famous for being late or not showing up, and it was just what happened to us. We had to wait another two hours that the next train leaves to Asti. So we where sitting there and drinking beer for 4 hours at the train station of Sevona. We finally got the train, got to Asti and we noticed that there are no trains going to Nizza Monferrato anymore. We started to walk to the center and searching for a  taxi. Could find any so we started walking towards Nizza Monferrato which is 18 kilometers away and I tried hitch hiking few times too. Then we saw a restaurant and went to ask for help and they found the last taxi in the town that was driving that late. The trip to Nice went totally over our budget and I wished we had stayed in Italy but then again, it was so cool to see Nice that I dont mind :) 

A day in Torino

Torino on Piemonten provinssin pääkaupunki ja kaikkien mukaan pakko nähdä. Olin itse ajatellun skipata kaupungin ja mennä enemmin jonnekin rannikolle, koska ajattelin että kyseessä on joku muka-moderni ruma kaupunki. Yksi vapaapäivä lähdettin aamujunalla Torinoon päiväreissulle ja olin tosi yllättynyt. Se oli sellanen kaunis ja vanha kaupunki, jossa oli paljon nähtävää! Kaupunkikuva oli saanut paljon vaikutteita ranskasta. Meillä tärkeimpänä "nähtävyyslistalla" oli kuitenkin syöminen, joten ehkä suurimman osan ajasta istutiin jossain terassilla syömässä tai juomassa. Maistettiin paikallisia juomia suklaakahvia (nam nam mutta en tiiä oliko se pelkkää suklaata vai oliko siellä tilkka kahviakin seassa), Punt e mes -juomaa (hyi lasillinen Cambaaria ja vettä, ei sitä voinut hörpätä irvistämättä) ja aperol spriztiä (aina lounasaikaan näen italialaiset ihana oranssi juoma kädessä ja halusin kerrankin maistaa mutta siellä oli taas se irvistystä aiheuttava kitkeryys).

Päivä oli siis rento ja mukava. Lisäksi Simonin 2 kaveria oli interreilaamassa lähistöllä ja päätti tulla moikkaamana meitä Italiaan. Istuttiin sitten tersassilla niin pitkään että lähdettiin kohti juna-asemaa liian myöhään ja meidän piti juosta asemmalle kaupungin läpi ja me siltikin myöhästyttiin junasta ja jäätiin sitten sinne laiturille pussikaljalle oottamaan seuraavaa junaa. Pojat tuli nimittäin meidän mukana Casa Isabellaan ja laitto niiden teltan pystyyn viereiselle viinitarhalle.

Turin is the capital of the province of Piemonte, and everybody said it is a must-see. I was actually thinking to skip the city and go to the coast somewhere, because I thought that this is a city that is ugly but tries to be modern. One day we went the morning train to Turin and I was really surprised of the city. It was an beautiful, old city with a lot to see! Cityscape had got influences from France. Our main thing for the day was however eating, so maybe most of the time we were sitting on the terrace to eat or drink. We tasted local chocolate coffee (yum yum but I have no idea if it was just hot chocolate, or was there some coffee too), we had Punt e mes (ugh glass of Cambari and water) and Aperol Sprizt (I saw all the Italians with an orange drink in theirs hand, but it was too bitter for me). 

The day was relaxing and nice. Also Simon's two friends were travelling nearby and decided to come visit us in Italy. We sat at the terrace with them so long we missed our train to Nizza Monferrato and had to stay at the station for some more beers. Boys came with us to Casa Isabella and out their tent to the wine yard next to the B&B :p

Maalaisfestarit

Asutaan täällä Vaglio Serran kylässä, jossa ei ole kuin yksi kioski, yksi ravintola ja loput onkin taloja, joissa asuu kylän 300 asukasta. Vuosittain täällä järjestetään täyden kuun aikaan kyläkävely ja me päästiin osallistumaan Simonin kanssa. Ensin meidän piti kirjautua kyläyhteisön jäseneksi mutta muuten se oli sillä selvä. Luulin että kyseessä on vain pieni kävely kirkon ympäri joten puin päälleni pitkän hameen, topin ja sandaalit. Saavuttiin tapaamispaikalle, jossa aluksi saatiin lasit viiniä ja makkarasiivuja ja katslein ympärilleni - kaikilla oli päällä lenkkarit ja shortsit! "Vähän ylireagoivat" ajattelin mutta olinkin väärässä. Lähdettiin kävelemään hiekkaista polkua pitkin alas laaksoon ja käveltiin viinitarhojen reunoja pitkin ja pitkin metsää ja aurinkokin ehti laskea ja me vaan käveltiin. Yhteensä me käveltiin varmaan puolitoista tuntia mutta ihme kyllä sandaalit ei sen kummemin haittanu menemistä mitä nyt vähän kantapää alkoi tuntua hellältä.  Yhdessä vaiheessa jotkut lapset jäi tuijottamaan mua ja kuulin kun ne juoksi äitinsä luokse ja sano "sandaali" (täällä sanotaan ihan samalla tavalla Suomessa). Kukaan ei siis todella ylireagoinut pukemalla päälle lenkkarit!

Kävelyn jälkeen kokoonnutiin kylän keskustassa ja grillaus alkoi ja istutiin pirtinpöytien ääreen juomaan viiiniä ja bändi alkoi soittamaan musiikkia 60 -luvulta. Syötiin mahan täyteen pastaa ja makkaraa ja juotiin viiniä ihan liikaa ja puolen yön maissa viinitonkat oli tyhjiä ja kaikki tekemässä kotiinklähtöä kunnes joku paikallisista oli vielä löytänyt yhden viinipullon ja istutti meidän seurueen takasin penkeille jotta viinipullo juodaan tyhjäksi ennen lähtöä. Yöllä käveltiin takasin kotiin hirveessä humalassa ja ihastellen tulikärpäsiä. Simon sai napattua yhden käsiinsä ja sen välkkyvä takapuoli näytti siinä olotilassa ja hetkessä maailman ihmeellisimmältä asialta!

Lauantaina oli toisten kyläfestivaalien vuoro. Mukana oli taas grillausta ja muotinäytös, joka muistutti Suomen missikisoja ja paikalla oli taas bändejä soittamassa. Viiniä sai taas juoda niin paljon kun jaksoi ja mehön juotiinkin niin paljon että väsyttiin ennen juhlien loppumista. Meidän oli vieläpä tarkoitus lähteä läheiseenn Nizza Monferraton kaupunkiin jatkamaan juhlia parin paikallisen nuoremman pojan kanssa mutta valittiin ennemmin mennä nukkumaan vanhoja kun ollaan. Jälkikäteen vähän harmittaa mutta eihän väsymykselle mitään voi :p

Elämä Piemontessa

Ollaan oltu Casa Isabellassa nyt  viikon mutta musta tuntuu että olisin asunut täällä puolet elämästäni. Tää paikka on jollakin tavalla täynnä onnellisuutta ja rauhaa. Se johtuu varmasti siitä että hotelli sijaitsee maatilalla keskellä viinitarhoja ja ympärillä ei kuulu muuta kun heinäsirkkoja ja lintuja. Se johtuu myös siitä että hotellin omistaa maailman sydämmellisin pariskunta Alessandro ja Monica. Heille kaikki on fantastista ja elämää kuuluu rakastaa! Mikä mahdollisuus meillä onkaan tutustua italialaiseen kulttuuriin ja ruokaan.

Meidän aamu alkaa aikaisin kello 7 kahvilla ja paahtoleivällä, jonka päälle ei laiteta muuta kun marmelaadia (jonka Monica on itse tehtyt). Kello 10 on marendinon, toisen aamupalan vuoro, johon kuuluu kaikkea paahtoleivistä juustoihin ja kakkuihin. Iltapäivällä on lounasaika ja se on yleensä pastaa tai salaattia ja lounaan kanssa juodaan aina viiniä tai yleensä jo ennen lounastakin voi ottaa lasillisen. Puoli 7 on aperitiivin paikka eli otetaan lasit viiniä ja jotain pientä purthavaa ennen kuin syödään itse illallinen (tietenkin) viinin kera.

Aamulla aamupalan jälkeen me aloitetaan Simonin kanssa työt ja mennään hoitamaan puutarhaa ja viikunapuuta , kastelemaan kukkia ja puhdistamana uima-allasta. Toisen aamupalan jälkeen ulkona alkaa olla jo niin kuuma että siirrytään auttamaan sisällä siivoamalla aamupalapöytää ja vieraiden huoneita. Puolen päivän aikaan siirrytään vapaalle eli uima-altaalle tai lainataan autoa ja lähdeään katselemaan lähikyliä!

Casa Isabella sijaitsee siis pienessa Vaglio Serran kylässä jos on pieni lähikauppa ja yksi ravintola ja lähimpään isompaan kylään, Nizza Monferratoon on 3-4 kilometrin matka. Me siis lainataan aina autoa jos halutaan lähteä käymään jossakin tai voidaan toki lainata myös polkupyöriä mutta koko neljän kilomertin matka kylään on alamäkeä enkä siis pääsis sieltä ikinä pyörällä takasin kotiin.

Elämä täällä on niin rentoja kuin voitte kuvitella. Ainut mikä siitä tekee rankan on se, että ollaan pikku hiprakassa kaksi kertaa päivässä :D Mutta vaikka ollaan tultu Casa Isabellaan työlomalle, on täällä olo todella rentoa. Avatkoon seuraavan kuvat Piemonten maailmaa :)

Positiviness

Viime viikkojen aikana oon huomannu ettei mun työt sittenkään oo niin kivaa kun olin kuvitellut. Paljon stressia ja epätoivon hetkia eika mun palkalla paljon hurvitella. Mutta tässä tilanteessa kuuluu keskittyä työn positiiviseen puoliin vaikka välillä ne ikävät asiat yrittää vallata mielen. Koska mulla on nyt työ, jolla voin sentäs maksaa vuokran ja voin siis todellakin asua täällä Hollannissa :) Mä olen vapaa joka ilta ja joka viikonloppu mikä on luksusta kolmivuorotyön jälkeen. Tunnin lounastauot on aika huippuja ja voin aina töiden lomassa vaihtaa muutaman pusun Simonin kanssa. Saan myös viettaa päivät ihanan Vincenttini kanssa! Eli oikeastaan mulla on ihan kiva työ ja mikä kivointa, mulla juuri alko kuukauden kesäloma, joka me lähdetään vietään Italiaan! Heippa stressi ja terve rentoutuminen <3

World Cup

Hollannissa eletään jannittavia aikoja. Jalkapallon MM kisat on nimittain meneillään ja se meinaa sita, etta peli-iltoina jokaisella on paalla jotain oranssia ,  kadut tyhjenee ihmisista, kaikki kokoontuu kotisohville tai torille katsomaan pelia tv-screenista. Kaikki on valmistautunut maailman jännittävämään hetkeen! Hollanti on nyt voittanu 4 pelia eli on mukana semifinaaleissa ja joka pelin jalkeen tassa maassa on sellaset bileet paalla etta huhhuh. Ma vertaisin tata siihen hetkeen kun Suomi voitti jaakiekkokisat - ihmiset sekosi ja hyppi kaduilla ja juhli ja huusi. Mutta taalla jokaikisen pelin jalkeen on just tallaset bileet, ihan kun ne olis jo voittanut maailmanmestaruuden.

Lauantaina olin ekaa kertaa mukana kattomassa pelia ja kokoonnuttiin 20 ihmista pieneen olohuoneeseen kaljojen ja oranssien vaatteidemme kanssa. Taytyy sanoa etta jopa mina jannitin pelissa niin paljon! Lahinna ehka sen takia etta Simonille jalkapallo on elaman ja kuoleman kysymys ja itkuhan siita olis tullu jos oltais havitty. Tunti ennen pelia se oli niin hermostunut ettei se voinut enaa puhua. Mutta onneksi voitto tuli kotiin ja saatiin onnelliset bileet pystyyn :) Oli kylla hauska olla mukana naissa juhlissa ja jannitan kovasti seuraava pelia, jonka jalkeen ollan itse finaaleissa!!

Lisäys: Ei päästy finaaleihin :(