Pink Pop

Simon oli ostanu meille päiväliput Pink Pop festareille sen kunniaks että lauantain pääesiintyjänä oli THE ROLLING STONES! Kesäkuun puoliväli tuntui niin kaukaselta, ettei sen koommin mietitty millä päästään täältä pohjoisesta etelään ja missä yövytään ja niin ees päin. Perjantai-iltana alettiin ottaa yhteyttä bussiyhtiöihin, jos mahduttas vielä kyytiin mutta pyh. Me sitten otettiin aamulla juna ja 4 tuntia + kaksi junanvaihtoa ja oltiin perillä!

Päivä oli ihanan kuuma ja aurinko polttava. Festarialueella oli kymmeniä ruokakojuja joista sai kaikkea Soul Foodista hollantilaisiin ranskalaisiin. Me maattiin nurtsilla ja syötiin hulluna ja yritettiin päästä humalaan, mutta varmaan sen auringon takia kaikki kaljat haihtui saman tien pois ja humala jäi vaan pikku hiprakaksi. Alueella ei muutenkaan voinut maksaa rahalla vaan piti ostaa sellasia festarikolikoita ja ne hupeni äkkiä. Illalla oli sitten se loppuhuipentuma ja rollarit tuli meille esiintymään. Musta tuntuu että oltiin päästy aika lähelle sitä lavaa kun oltiin jossain puolivälissä, mutta en silti nähnyt lavalta muutakun Mick Jaggerin liikkeet. Oli hauska nähdä miten ne vielä 70 vuotiaina veti niin täysillä ja mulle tuli sellanen olo, että olisin halunnu elää 60-luvulla haha,

Keikka loppu ja alettiin Simonin kaa miettiä, missä me yövytään... Festarit järjestettiin niin pienessä kylässä, ettei siellä ollut varsinaista juna-asemaa, eikä seuraavaan isompaan kaupunkiin päässyt ilman että oli ostanut jo sieltä tullessa meno-paluu-lipun. No me ei oltu. Joten meidän ei auttanut kun lähteä kävelemään kohti seuaavaa kaupunkia, jonka juna-asemalla voitas nukkua aamuun ja odottaa junaa pohjoiseen. Meillä kesti kävellä joku tunti siihen kaupunkiin ja googlemaps vei akkua niin paljon että sita piti välillä sammutella ettei se lopu kokonaan ja jäädä jonnekin keskelle ei-mitään. Juna-asemalla meitä odotti mukava yllätys ja siellä oli juuri juna lähdössä Utrechtiin! Niimpä hypättiin innoissaan junaan, jossa saatais nukkua rauhassa ainakin muutaman tunnin. Kaikki se kuumuus ja kaljat ja tunnin kävelymatka sai mulle niin pahan olon, että mun päässä alkoi pyöriä ja oksettaa kun päästiin istumaan. Matka meni kuitenkin hyvin vähän torkkuen. Perillä Utrechtissä oltiin joskus keskellä yötä ja etsittiin "mukavat" penkit joille mentiin nukkumaan muutamaks tunniks ennen junaa pohjoseen. Aamulla päästiin taas jatkamaan ja muutaman mutkan kaurra päästiin kuin päästinkin takasin Groningeen. Eli kokonaisuudessan 10 tuntia + 5 junanvaihtoa + yksi bussimatka + tunnin kävely + aseman kovat penkit ja oltiin takasin kotona!