Puistossa juokseminen on yks mun lempi harrastuksista täällä. Vaikka mun pitääki ensin ylipuhua itteni lupaamalla, että kun nyt menet niin ei loppu viikosta tarvii, eikä sun tarvii juosta ku muutama kilometri... Ja sit yritän muistaa, että sen jälkeen onkin oikeestaan hyvä fiilis! Tänään olin siellä lenkkeilemässä ja ihastelin samalla suloisia hanhipariskuntia joille oli syntynt jälkeläisiä, kunnes yksi ankkahanhi huomasin mut, venytti kaulan pitkäks eteen ja lähti jahtaamaan mua!! Juoksin ihan täysillä karkuun ja kun kurkkasin taakse, ankkahanhi tuli edelleen perässä. Siinä vaiheessa meinasin heittää sitä puhelimella, jotta se ei tarraa mua jalasta mutta samassa se pysähty. Voi olla että tosielämässä jahtaamishetki kesti vain muutaman sekunnin mutta musta se tuntu ikuisuudelta. Enkä ollut yhtään valmistautunut "juokse henksi hedestä" -lenkkiin ja mulla meni jalat niin maitohapoille etten jaksanu enää juosta ollenkaan. Varokaa hanhia! :O
Running in the park is one of my favourite hobbies here. Though first I have to talk myself into it saying that if you now go, you don't have to go in the end of the week and that you only have to run few kilometers that's all. And I try to remember that after it the feeling is pretty nice! Today I went there jogging and was admiring duck families with little babies when one of the duck-gooses saw me, stretched his neck and started to chase me!! I was running as fast as I could and when I looked behind my shoulder, it was still coming behind me. I didn't know what to do and I almost threw it with my phone but then it stopped. I wasn't prepared for a "run for your life" -jog and my legs became so loose that I didn't have power to run anymore. Watch out the gooses! :O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti