Haunting a job

Nyt alkoi työn metsästäminen. Se ei alkanut vielä viime viikolla niinkuin olin ajatellut mutta maanantaina tajusin, että viikon päästä loppuu mun vuokrasopimus, että tässähän on kiire. Tein listan hotelleista ja hostelleista ja kirjotin CV:n hollanniksi (johon motivointikirje kylläkin englanniksi, yritin ekaks hollanniks mutta Simon luki sen ja se oli ihan persiilleen) ja lähdin kierrokselle. Kävin eilen 7 hotellin ovella kyselemässä avoimista työpaikoista ja voitte arvata mikä oli vastaus abouttirallaa 100% vastauksista: ei avomia työpaikkoja. Jokaisen vierailun jälkeen teki mieli luovuttaa ja lähtee kotiin. Koko touhu tuntu niin turhalta! En puhu hollantia enkä ole ikinä työskennellyt hotellissa, mutta otatteko mut töihin?! Pakotin itteni hymyilemään (koska ehkä aivot sitten luulis että on hauskaa ja alkais oikeesti hymyilyttämään) ja jatkamaan seuraavaan ja seuraavaan hotelliin. Ei siitä haittaakaan luulis olevan ja olipahan ensimmäistä kertaa olo, että olen ainakin yrittänyt löytää työpaikan! :))

Illalla mä menin kansainvälisille opiskelijoille järjestettyyn laulutuokiin Cafe Marleeniin. Siellä siis laulettiin hollanniks lauluja tarkoituksena oppia hollantia ja sain tietää tästä tapahtumasta Simonin äidiltä, joka oli siellä soittamassa haitaria. Siis niin mahtava ilta! Me laulettiin muun muassa Jaakkokultaa kanonissa ja välillä vaan tytöt laulo ja välillä vaan pojat ja oli niin hupaisaa. Cafe Marleenista tuli vieläpä mun ja Simpan lempibaari! Meidän vakkaribaari pysyttelee vielä tossa meidän naapurissa, mutta tästä tuli lempibaari johtuen ylisöpöistä keski-ikäisistä baarin pitäjistä ja söpöstä terassista! Mä myös menin laulamaan Jaakkokullan suomenkielisen version sinne baarin eteen :P Me innoissamme Simpan kanssa sitten jatkettiin iltaa ja kierrettiin neljä baaria ja päädyttiin huppeliin.

Jossain vaiheessa istuttiin jossain terassilla kadun varrella ja meidän ohi pyöräilli Simonin tuttu, yhden meksikolaisen ravintolan omistaja. Oon maininnut joskus joillekin, että sinne pääsisin töihin jos vain osaisin hollantia ja oon ajatellut, että se on mun toivoni jos en löydä töitä matkailualalta. Simon sitten alkoi huutamaan tämän naisen nimeä ja kutsui sen juttusille ja olin että voi vittu, nyt lähti sekin ässä hihasta! Oon humalassa enkä osaa hollantia! Mutta itse asiassa se olikin hyvä veto Simonilta :) Mä jollain ihmeen (lue: alkoholin) voimalla ymmärsin hollantia ja Simonin ja tän naisen keskustelua ja pystyin itsekin osallistumaan -  hollanniksi!!! Selvisi, että tällä hetkellä ei ole tarvetta työntekijälle, mutta keväämmällä mua voisi tarvitakin. Juttutuokioon jälkeen Simon kehui miten mahtavasti puhuin ja nopeasti olin mukana niiden keskustelussa. Se oli pelänny koko ajan että en tiedä mistä ne puhuu ja nolaan itteni :D

Tämän päivän olenkin kuluttanut netin työtarjouksia etsien puhelinmyynnistä lastenhoitoon. Ja kohta hilpaisen tanssimaan tankoa, jossa olenkin kovasti edistynyt ;)

Haunting a job has started! It didn't start last week like it was supposed to but on Monday I realized that  in a week my rental contract is ending - I'm in a hurry. I made a list of all the hotels and hostels in Groningen and wrote a CV in Dutch (the motivation letter was though in english, I tried to make it first in Dutch but it was total bullshit) and went on a tour. I went to 7 hotels asking available jobs and maybe you can guess what was the answer in 100 % of responses: no jobs available. After every visit I wanted to give up and go home. The whole thing feels so stupid! No I don't speak Dutch and I don't any experience in hotel business but give me job!? I forced myself to smile (smiling might make your brain think that you're actually having fun) and continued to a hotel after another. Well it can not do any harm and at least for once I have tried to find a job! :))

In the evening I went to a pub Cafe Marleen where was an Sing Along- event for international students. There we were singing songs in Dutch as a purpose to learn some Dutch and it was an amazing night! We were singing Frère Jacques in Dutch in a canon and sometimes only girls had to sing and sometimes only boys and it was so funny. And Cafe Marleen became our favourite pub! The regular pub will still stay in our neighbor but this will be the favourite one. That's because of super cute owners and super cute terrace they had! Oh and I also sang the Frère Jacques in Finnish in front of the pub :P After that we got a bit excited to continue the evening and went to 4 other pubs and became a bit tipsy.

One moment we were having drinks at a terrace somewhere and someone passed us with a bike and Simon started to call her name and told her to come to say hi. She was an owner of one Mexican restaurant here in Groningen and Simon's parents know her and we have been talking that I could work there as long as I speak Dutch. I've been thinking that that's my hope if I find no job in a tourism field. Now she was coming there and I though that I lost the last ace in my hand - I'm drunk and don't speak Dutch. But actually everything went good :) I could follow almost everything they were talking with Simon and I could participate myself too, in Dutch!!! We found out that there is now no need for a worker but closer the spring there might be a use for me. After the chatting Simon was proud of me how I could follow in Dutch and didn't embarras myself :D

Today I spent the day looking for jobs online, everything from call center to baby sitting. And soon I'll go pole dancing where I have improved a lot ;)