Sunnuntai

Herään kello 10. Olo on etova ja skippaan aamupalan. Menen olohuoneeseen sohvalle ja laitan television päälle. Simon on jo koulutehtävien parissa. Katson televisiosta lasten ohjelmia ja samalla katselen kuvia Instagramista ja luen Facebook -päivityksiä. Simon lopettaa koulutehtävien teon, pakkaa jalkapallolaukkunsa ja lähtee peliin. Istun edelleen samalla sohvalla samoilla asioilla. Etova olo on edelleenkin, mutta maha tarvitsee jo aamupalaa. Kahvi ei maistu joten otan kupillisen luonnonjogurttia ja menen takaisin olohuoneeseen. Jatkan surffailua ja eksyn muutamien bloggaajien sivulle. Kello näyttää kahta. Alan miettimään illallista ja muistan suunnitelmani tonnikalalasagnesta. Selailen bloggareiden ruokareseptejä mutta ne saa palan nousemaan kurkkuun. Kaikki juuston, maidon ja rasvan ajattelu saa kuvotuksen voimistumaan, kunnes löydän tämän kesäkurpitsatonnikalalasagnen. Meikkaan silmät ja kulmakarvat ja lähden kauppaan. Valmistan ruuan ja laitan sen uuniin. Menen takaisin sohvalle. 40 minuuttia aikaa. Surffailen netissä ja hetkeä myöhemmin vaivun uneen ja havahdun herätyskellon ääneen, joka kertoo ruuan olevan valmista. Menen keittiöön, nostan vuoan uunista ja menen takaisin sohvalle. 15 minuutta kunnes ruoka on vetäytynyt. Jossain vaiheessa televisio on sammunut itsestään, varmaan huomasi ettei sitä kukaan katsonut. Laitan sen uudestaan päälle samalla kun pyörin taas nettisivuilla. Jaa, taas tämäkin bloggari on saanut uuden takin ihan vaan sen takia että kirjoittaa blogia. Simon tekstaa, että on kotona 30 minuutin päästä. Päätän odottaa hänet mukaan illalliselle. Ruokailu keittiössä. Ruoka on hyvää, takaisin olohuoneeseen. Simon on väsynyt voitettuaan pelin ja haluaa levätä ja viettää illan television parissa. Takaisin olohuoneeseen. Televisiosta alkaa So You Think You Can Dance ja siinä onkin tekemistä pariksi tunniksi. Läppäri on hyvä pitää varulta lähettyvillä. Väsyttää. Puolilta öin menen pesemään hampaani ja valmistautumaan nukkumaan menoon. Ehkä huomenna teen jotakin.

I wake up 10 o'clock. I feel bad in my stomach. I go to the living room sitting on the couch and turn the TV on. Simon is already doing his home works. I start watching kids' series and at the same time check the photos on Instagram and the posts on Facebook. Simon stops doing the school works, packs his football bag and goes to his match. I'm sitting in the same place doing the same things. I'm still feeling bad but my stomach needs breakfast. I don't feel like coffee so I take a mug of natural yoghurt and go back to living room. I continue the surfing and end up to the sites of bloggers. It's 2 o'clock now. I start thinking the dinner and I remember my plan of tuna lasagne. I start reading bloggers recipes but they make a lump come to my throat. Evertything with cheese, milk and butter makes the nausea go worse until I found this courgette-tuna-lasagne. I make up my eyes and eye brows and go to the store. I make the food and put it in the oven. I go back to the couch. 40 minutes. I surf online and a while later I fall asleep until I became aware of my alarm clock that's telling that the lasagne is ready. I go to the kitchen, take the pan from the oven and go back to the couch. 15 minutes until the food is eatable. In some moment the TV has turned off itself. Probably noticed that no one is watching it. I turn it on again and at the same the explore the web pages. Well, again one blogger got herself a new jacket just because she's a blogger. Simon is texting that he'll be home in 30 minutes. I decide to wait for him for the dinner with me. We eat in the kitchen. Food is good, back to the living room. Simon is tired after winning the game and wants to rest and spend the evening watching TV. Back to the living room. So You Think You Can Dance is starting on TV and there I have something to do for 2 hours. Lap top is good to keep near anyway. I'm tired. Around midnight I go to brush my teeth and get ready to go to sleep. Maybe tomorrow I'll do something.