Saturday Lunch, Sunday Brunch and Monday Munch

 Miten olla murehtimatta asioita ja nauttia ajasta: mm syömällä paljon lettuja aamupalaks! Lauantaina oli Anikan synttärit ja mentiin ulos tyttöjen (ja poikien) kanssa. Oli hauskaa nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Joten luonnollisesti heräsin sunnuntaiaamuna krapulassa. Mentiin kauppaan hakemaan aineksen aamupalalle ja koska asun tollasen ihanan kokin kanssa, ennen ku olin ehtinyt tekemään mitään, edessä oli bageleita, lettuja juustolla, pekonilla, kermavaahdolla ja hillolla! NAMI

Lauantaina oli myös hauska juttu, kun mulla oli tapaaminen Groningenissa asuvien suomalaisten kanssa. Tavattiin iltapäivällä Cafe Flinderissä (kahvila nättillä paikalla mutta muuten perseestä) ja lounastettiin yhdessä. Muut 8 suomalaista oli jo naimisissa ja niillä oli lapsia ja asuneet täällä vuosikymmeniä ja joidenkin suomen kielikin kuulosti jo hassulta. Mutta oli hauska tavata muita suomalaisia ja sain niiltä muutaman kirjan suomeksi luettavaksi ja varmaan nähdään vielä tulevaisuudessa!

Maanantaina ajateltiin taas piristää itteemme ja mentiin syömään tapas -ravintola El Txokoon. Mitä siitä että ollaan asetettu itellemme viikkobudjetti rahansäästöä varten? Kutsuttiin sitten mukaan Simonin vanhemmat ja illasta tulikin paljon halvempi... Syötiin niin kivoja ja niin paljon tapaksia ja se ravintola oli kiva espanjalaiseen tyyliin sisustetuttu. Lähdettiin Simonin kanssa vielä jatkamaan siitä jonnekin oluelle ja päädyttiin ESN-bileisiin jossa sitten lauloin karaokessa Anna Puuta! Ja ihmiset tuli kysymään sen jälkeen, että mitä kieltä mä oikein lauloin :p

This is how to not worry and enjoy your time: eating lots of pancakes for breakfast! Yesterday was a birthday party of Anika and we went out with the girls (and boys). It was so nice to see everyone after a long break! So naturally, I woke up hangover on Sunday. We went to a store to pick up stuff for our late breakfast. And because I live together with this awesome cook, before I had done anything I had bagels, pancakes with cheese, pancakes with bacon and pancakes with jam and whipped cream in front of me! YAM YAM

Yesterday was also fun because I had a meeting with Finnish people in Groningen. We met in the afternoon Cafe Flinders (beautiful locations but it sucks) and had lunch together. Other 8 Finns were married and had kids and had been living here for ages. But it was to meet them and they even gave me few books to read in finnish and maybe we'll meet again in future!

On Monday we wanted to cheer us up again and went to eat to a tapas restaurant El Txoko. Who cares  about the weekly budget we have set to safe money? Well we envited Simon's parents to go with us and suddenly the evening became much cheaper... We ate so nice and so many tapas and the restaurant was decorated nice spanish way. After that me and Simon went to have beers somewhere and ended up to ESN -party where I sang karaoke in Finnish. After the song people came to ask me what was the language I was singing :p

Tapas restaurant

jamon

churros my favorite from spain

sitting at the terrace even it's raining... only in Holland

maybe first time in my life i put on a shirt that shows my belly

It is not easy

Lauantaiaamu, aamuaurinko ja tyhjät kadut. Lähdin puistoon juokulenkille (yritän herätellä juoksulihaksia talven jäljiltä) tarkoituksena virkistää mieltä. Siitä on nyt kaksi viikkoa kun palasin Englannista mukanani työpuhelin ja -tietokone ja tarkoituksena oli aloittaa työt heti seuraavana maanantaina:

Tänä kyseisenä maanantaina huomasin, että en saa työtietokonetta päälle. Huomasin että puhelin ei toimi. Ja huomasin, että Suomesta ostamani näppäimistä ei sekään ole kohdillaan. Sain puhelun toimiston IT-puolelta, mutta ongelmaa ei saatu ratkaistua. Sain puhelun insinööriltä. Sain toisen puhelun insinööriltä. Yhteensä 5 puhelua insinööriltä, mutta ongelmaan ei siltikään olla saatu ratkaisua näiden viikkojen aikana. Kaksi kertaa "tietokone tohtori" on käynyt meillä auttamassa. Mulle on tilattu uusi puhelin, uusi modeemi ja ostin uuden näppäimistön. Jotenkin systeemit on mennyt niin sekasin, etten ole vieläkään voinut tehdä yhtäkään työpäivää.

Välillä olen halkeamaisillani huolesta, mitäs sitten jos tietokone ei ikinä toimikaan eikä mulla ole taas töitä. Välillä uskon parempaan huomiseen ja että ongelma varmasti ratkeaa. Pakkohan sen on, tämän piti olla mun "unelmatyö" matkailualalta! Vaikka viime päivät on ollut todella turhauttavia oon yrittänyt olla murehtimatta liikaa ja nauttia olostani täällä. Ollaan kierrelty second hand kauppoja ja vintage liikkeita ja sisustettu meille kotia (kuvia sitten kun se on valmis ja sohvan paikalla on muutakin kun karvamatto), ollaan syöty hyvin ja vähän irroteltukin. Kyllä kaikki varmasti järjestyy!

Saturday morning, sunshine and empty streets. I went jogging to the park (trying to wake up my running muscles from the winter sleep) with a goal to fresh my mind. It was 2 weeks ago when I arrived from England my work phone and work computer with me, and the plan was to start on coming Monday:

On Monday I noticed that I can't turn on my work computer. I noticed that the phone doesn't work. And I noticed that the keyboard I bought from Finland, doesn't work either. I had a phone call with IT- people from the office, but the problem didn't get solved. I got a phone call from an engineer. Another phone call from an engineer. Together 5 phone calls from the engineers but the problem still isn't solved. A "PC Doctor" visited me twice. I got a new phone, a new modem and I bought a new keyboard. The system has got somehow so messed up that I still haven't worked a single day.

Sometimes I get worried, what happens if we can't make the computer work and I don't have a job again. Sometimes I believe in better tomorrow and that the problem will get solved. It has to, this was suppose to be my "dream job" in tourism field! Even the last days have been really frustrating, I have tried not to worry about this too much and enjoy beeing here. We have been wandering second hand stores and vintage stores and decorating our home (pictures of it later when our couch is something else but a furry carpet on the floor), we've been eating well and going out. Things tend to turn all right!

Porkkanakakku

Ajattelin jakaa tarinan siitä kun leivoin sunnuntaina porkkanakakun. Päätin leipoa anopilleni kakun kiitokseksi, koska hän on auttanut mua niin paljon! Sunnuntaiaamuna, iltapäivänä, lähdin kauppalistan kanssa ostoksille. Löysin porkkanat ja tuorejuustot mutta en millään löytänyt hasselpähkinärouhetta tai inkivääriä vaikka olin kuinka googletranslatettanu ne hollanniksi :( Siitä tulin kotiin ja huomasin että sää on todella hyvä ja päätin siirtää kakun leipomisen iltaan ja lähteä Ainon kanssa pyöräilemään rannalle. Illalla aloitin kakun leipomisen ja huomasin että reseptissä olisikin ollut  myös appelsiinia, jota en muistanut ostaa. Kaupat oli jo ehtineet kiinni, joten korvasin sen banaanilla! Sain leivottua kakun mallikkaasti, laitoin sen uuniin ja aloin tekemään kuorrutetta. Mutta ostamani tuorejuusto olikin yrttituorejuustoa :( Eihän porkkanakakku ole porkkanakakku ilman kuorrutetta antaa joten kipaisin "iltakauppaan", josta löysiin mascarponea korvaamaan tuorejuuston. Koska Mascarponen maku oli liian kermainen löysin jääkaapista vähän ranskankermaa tuomaan happamuutta. Ei ehkä paras porkkanakakun kuorrute mutta ihan hyvää se oli :) Nyt kello alkoi jo olla yhdeksän ja kakku oli vielä vietävä anopille. Annoin kakkupohjan hetken viiletä jääkaapissa ja löin kuorrutteen päälle. Kakku näytti oikein viehättävältä mutta kuljetettuani sen pyörällä mukulakivillä päämäärään, oli kuorrute valunut siitä pois ja kakku aikas hirvittävän näköinen :( Mutta jokatapauksessa - paras koskaan tekemäni porkkanakakku (ja ensimmäinen)!

Tässä resepti:

4dl ruskeaa sokeria

1dl sulaa margariinia

4dl porkkanaraastetta

4dl vehnäjauhoja

1tl suolaa

2tl kanelia

2tl leivinjauhetta

1/2 banaani

Kuorrute:

250g mascarponea

2 rkl ranskankermaa

voita ihan summassa

tomusokeria ihan summassa

tosin ei kannatta tehdä tätä kuorrutetta

I will share a story of me baking a carrot cake. I decided to bake the cake for my mother-in-law because she has been so nice and helpful for me! Sunday afternoon I went with my grocery list to a store. I found the carrots and I found the cream cheese but I couldn't find ginger or hazelnut even I had used googletranslater so that I know the words in Dutch :( Then I came home and I realized what an amazing weather it was outside do I went biking to the beach with Aino. In the evening I started the baking and I noticed that I had forgot to buy oranges for the recipe. The stores were already closed so I replaced it with banana! I baked the cake nicely, put it in the oven and started to make the cover. Then I noticed that the cream cheese I had bought wasn't natural one but flavoured with herbs :( Carrot cake is not a carrot cake without the cover so I went to a 'evening store' to get it. There was no sour cream cheese so I bought Mascarpone and I added some creme fraiche to make the cover more sour. Not the best cover but pretty good it was anyway :) Now it was already getting late and I still had to bring the cake to the mother-in-law. I let the cake cool down a little in the fridge and then I covered it. The cake looked nice but after I had biked to the destination on cobblestones the cover had dripped away and looked nasty :( But anyway - the best carrot cake I have made (and first)!

Here's the recipe:
4dl brown sugar
1dl butter
4dl carrots
4dl flour
1tsp salt
2tsp cinnamon
2tsp baking powder
1/2 banana

The cover:
250g mascarpone
2 tsp creme fraiche
butter randomly
powder sugar randomly
though better not to make this cover

before

after
but still tasting super good

Tässä vielä kuvia viime päiviltä:
Here more photos of my past days:

Biking

We biked to Scandinavian Village for a coffee

See the Finnish flag in the window

Dinnering at Simon's parents and what a beautiful garden they have

Tipsy in Brasserie

You know the cans with croissants inside? 

It became our hangover breakfast!

I came home after going out on Satruday and when Simon came home from his work,
he cached me eating grated cheese straight from the package haha.
I just love cheese!

Summer has arrived

17 toukokuuta ja laitoin ensimmäistä kertaa päälle kevättakkini! Täällä on vain satanut siitä asti kun tulin. Ja täällä ei muuten ole väliä satoiko vettä kaatamalla vai paistoiko aurinko vaan silti on mentävä pyörällä minne on mentävä. Hyvä esimerkki tästä on toissa sunnuntai kun poljettiin vesisateessa 20min katsomaan poikien jalkapallopeliä, katsottiin sitä 1,5 tunti vaatteet märkinä ja poljettiin takasin kotiin taas vesisateessa. Joten vihdoin sade on poissa, kylmät ilmat on poissa ja kesä on täällä! Tämä lämpö saa mun "mä on niin ulkomailla" -fiiliksen vaan voimistumaan. Miten nää kadut onkin niin erilaisia, nämä rakennukset niin kauniita, näitä ääniä en ole koskaan kuullu Suomessa ja tuoksut...ehkä se on veden ja Simonin partaveden tuoksu :) Lisäksi tässä kaupungissa on enemmän ravintoloita kuin asukkaita (tuntuu ainakin siltä) joten miten kivaa onkin ollu käydä päivällä lounaalla ja tai illalla lasillisella.

17th of May and I put on my spring jacket for the first time! Since I arrived to The Netherlands it has been only raining. Btw here it doesn't matter if it's shining or pouring but you still have to get on your bike and go. Good example of this is last Sunday when we biked 20 minutes to watch boys football match, watched it for 1,5 hours with my wet clothes and bike back home in the rain again.) So finally the rain was gone, the cold weather was gone and spring had arrived! This warm weather makes my "i'm abroad" -feeling even stronger. How different the streets here are, how beautiful the buildings are, and these sounds i've never heard in Finland and the smell...maybe it's a smell of water and Simon's perfume :) Plus the city has more restaurants than inhabitants (feels like it) so it has been so nice go lunching out during the day and having a glass of wine in the evening. 

Lisää kuvateksti

Lunching at Simon's work
Lunchin at a Turkish Restaurant - so yammy!
Lunchin at the park

Enjoying

Business trip to England

Ehdin viettää Groningessa viikonlopun (joka täyttyikin kodin sisustuksella ja Simonin perheen näkemisellä) ja maanantaina aamuvarhain lähdin taas kohti Schipholia. Mulla oli nimittain edessa koulutus mun uuteen työhön matkailuassistenttina ja se koulutus tapahtui Englannissa, Ceshiren kreivikunnassa, pienessa kylassa nimelta Stockton Heath.

Stockton Heath oli mitä suloisin kylä. Vain 6000 asukkaasta huolimatta siellä oli useita kauppoja ja ravintoloita pienen aukion ympärillä. Mut majoitettiin Viktoriaanisen ajan pieneen hotellin, jonka omisti kukas mukaan kuin sitä ikänsä pyörittänyt vanha herrasmies! Englantilaiseen tyyliin talossa myös kummitteli. Heräsin nimittäin öisin siihen, että TV oli lähtenyt päälle ja kun kerroin tästä hotellin omistajalle, hän vain nauroi katketakseen ja lisäsi, että välillä siellä menee itsestään vesihanakin päälle ja ettei hänen lapsenlapsensa suostu menemään kaikkiin hotellin huoneisiin kummituksen takia...

Joka tapauksessa kylän pienuus ja rauhallisuus teki mustakin rauhallisen ja antoi tavallaan luvan olla tekematta mitään. Söin aamuisin hervottoman aamupalan sisältäen kananmunia, papuja, sienia, pekonia, makkaraa ja paahtoleipää. Menin koulutukseen, josta vapauduin viiden aikaan illalla. Menin takaisin hotellihuoneeseen ja kömmin sänkyyni. Ja illalla poistuin taas sen verran että kävin kävelyllä katselemassa paikkoja ja syömässä. Yhtenä iltana innostuin ottamaan bussin lähimpaan isoon kaupunkiin, Warringtoniin, ja kävin siellä kiertelemässä ostoskeskuksessa. Sieltä sainkin mukaan itselleni tuliaiseksi uuden lompakon.

Aiemmat kokemukseni Englannista oli vuosia sitten Lontoossa ja tämä antoi erilaisen perspektiivin Englannista! Lisäksi valitsin kulkea lentokentälle junan sijaan vähän hitaammin bussilla, jotta sain samalla ihastella vanhojen maalaiskylien maisemia. Ei Englanti yhtään hullumpi paikka ole ja jotenkin niin erilainen puntiensa, vasemman puoleisen liikenteen ja niiden pistorasioiden kanssa.

Torstai-iltana lähdin taas takaisin Hollantiin pää sekaisin kaikesta uudesta oppimasta mutta innokkaana uudesta mielenkiintoisesta työstä! Mutta oli taas mukava palata kotiin ja purkamaan vihdoinkin matkalaukut, joita ei tarvikaan pakata (ainakaan muuttomielessä) piiitkään aikaan :)

I had one weekend in Groningen (full of decorating and meetings with Simon family) and on Monday early in the morning I had to leave towards Schiphol again. I had to leave to a training for my new job as a travel assistant and the training was kept in England, in County Palatine of Cheshire, in a little village called Stockton Heath.

Stockton Heath was such a nice village. There were only 6000 inhabitants but still there were a lot of shops and restaurant around the square. I was living in a hotel from Victorian times and it was owned by an old gentleman who had been running to hotel probably his whole life! And like always in English houses, it was haunted. Every night I woke up that my TV had turned on. And when I told this to the owner, he was laughing his head off and he told that the water tap goes on itself too and that his grand daughter doesn't go in to all the rooms because of ghosts she says.

Anyway, because the village was so calm and small, I had a calm feeling too and I felt like I don't have to do anything. In the mornings I ate an outrageous breakfast of eggs, peans, mushrooms, bacon, sausages and toasts. I went to the training, came back to the hotel around 5, went to the bed and left it again in the evening for eating and having a walk in the neighborhood. One night I took a bus to the closest bigger city, Warrington, and went there to a mall and bought myself a new wallet for a souvenir.

My previous experience in England was in London years ago so this gave me a new perspective about England! I also chose to travel to airport instead of train with a little slower option, buss, so I had a change to admire the English country side. England is not a bad place at all and somehow so different with it's pounds, left-side traffics and wall plugs.

On Thursday evening I left back to Holland head confused of all the things I'd learned but excited about the new interesting job! And it was nice to come back to home and unpack my suitcases. Which I don't have to pack (at least because of moving) for a loooong time :)

The hotel

View from my window

From the street

The breakfast

Fish and chips 

After whole week of rain returned to Holland where it was raining of course too

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11723015/?claim=at2gxv8cjq6">Follow my blog with Bloglovin</a>

I'm back in Holland

Täällä on niin vihreetä! Tuntuu ihan kesältä valkoisen Lapin jälkeen! Ja kun tuossa kävelin kylmää laattalattiaa pitkin Simonin äidin suihkuhuoneeseen, jossa on lämmintä joku 10 astetta, mulla oli ihan sellanen tunne että oon ulkomailla :D Ihana olla taas täällä.

Matka meni yllättävät hyvin ja otinhan tällä kertaa mukaan persialaisen kissani Vincentin, eikä se jäänyt matkan varrella karanteeniin niinkuin pelkäsin, kuitenkin kun on minusta kyse. Mutta lento Oulusta Tukholmaan oli elämäni kauhein Vincentin takia! Olin lukenut aiemmin, että syperönenäisillä eläimillä voi olla vaikea hengittää lennolla ja olin paniikissa jo ennen koko lentoa. Kaikki se lukemani oli totta. Vincent hengitti niin raskaasti, että koko sen lentolaukku heilui ja vaikka yritin jutella ja rauhoitella sitä, ei se auttanut. Siinä vaiheessa kun se tuijotti mua isoin silmin suu auki yrittäen saada happea, kaduin niin paljon että olin ottanu sen mukaani. Mutta kaikesta huolimatta Vincent jaksoi hyvin ja vaihto Tukholmassa sujui ongelmitta ja lento sieltäkin sujuikin ilman hengitysvaikeuksia!

Amsterdamissa heitin kärrylle kaikki 50kg matkatavaroita ja lähdin kärryn kanssa liikkeelle kunnes tullimies pyys mut sivuun ja aluksi opetti mua liikuttamaan matkalaukkukärryä (ilmeisesti mulla oli jarrut pohjassa mutta mä luulin että ne laukut vaan painaa niin paljon) ja tenttasi mistä tulen.
- "Suomesta tulen".
- "Tuletko suoraan Suomesta vai oletko käynyt jossain muualla?"
- "Vaihdoin lentoa ruotsissa".
- "Selvä, voit mennä." (Outoa?)

Sitten mua olikin Simon vastassa ja ängättiin tavaroinemme junaan, jossa meille ei ollu istumapaikkaa eli istuttiin portailla koko 2,5 tunnin junamatkan. Perillä Groningessa käytiin jättämässä meidän kämpille mun matkalaukut eli näin meidän kodin ensimmäistä kertaa. Ja mä niin rakastuin siihen! Se on jotenkin niin erilainen kun mikään mitä oon ennen nähny ja pelkästään neljänteen kerrokseen kipuaminen oli kun joku seikkailu. En malta odottaa että meillä on siellä huonekaluja ja asetutaan aloilemme. Ja voi, meidän parvekkeelta näkyy suoraan Martini Torni :)

It is so green in here! And feels like summer after being in wintery Lapland! And when I was having a shower at Simon's mom's and I was freezing in the cold shower room, I had a feeling that I was somewhere far abroad :D Feeling good to be back.

My trip here went pretty good. I took my persian cat, Vincent, with me living here and they didn't even take him to quarantine in Amsterdam or anything. I was sure something's gonna happen cause it was ME travelling. But still, the flight from Oulu to Stockholm was the most terrible one I've had because of my cat. I had read earlier that for animals with flat face can have difficulties with breathing on a plane. So before I was even in a plane I was freeking out. But all I had read was true. Vincent was breathing so heavily that his flying bag was moving and I was all the time trying to pet him and talk to him to make him calm but it didn't seem to help. When he was staring at me mouth open and trying to breath, I regretted so bad I had taken him in the plane. But after all, everything went good and the second flight from Stockholm to Amsterdam he didn't have problems with breathing!

In Amsterdam I was walking with all my 50 kilos of luggage on a trolley when a toll man stopped me. First of all he teached me to use the trolley correctly (i had had the breaks on but I though it was heavy only because I had so much luggage) and he was asking where i'm coming from.
- "I'm coming from Finland"
- "Do you come only from Finland or did you stop somewhere?"
- "I had a change in Sweden"
- "Ok you can go" (Weird?)

Then my lovely Simon was waiting for me and we took a train to Groningen and for the 2,5 hours we were sitting on a stairs cause there were no free seats left. And when we arrived in the city we took my luggage to our new home and I saw it for the first time. And I fell in love with it! It has something different than other apartments I've ever seen and even climbing up to the highest floor was such and adventure. I can't wait that we have all the furnitures and we have settled down. And oh, from the balcony we see Martini Tower :)